Reformaation aika

Martin Lutherin käännöstyö

Martin Luther syntyi 10.11.1483 Eislebenissä Saksassa. Hän aloitti teologian opinnot vuonna 1507 ja tutustui sitä kautta myös humanismiin. Humanismin yhtenä elementtinä oli raamattuhumanismi, jossa korostettiin kreikan- ja hepreankielen opiskelua ja kirkkoisien kirjoituksiin tutustumista.

Martin Luther valmistui teologian tohtoriksi 1512 ja sai professuurin Wittenbergin yliopistosta. Luther löysi Paavalin kirjeistä tärkeän ajatuksen: ”Ihminen on vanhurskas Jumalan armosta.” Tästä löydöstä muodostui tärkeä osa reformaatiota. Luther korosti armoa ja sen kautta pelastumista. Martin Luther ei halunnut perustaa uutta kirkkokuntaa, vaan uudistaa katolista kirkkoa. Hän kritisoi katolisen kirkon aneoppia ja korosti jokaisen oikeutta lukea Raamattua. Raamattu oli siihen saakka ollut saatavilla lähinnä latinankielellä, eikä tavallinen kansa sitä osannut. Harva osasi edes lukea.

Luther ajautui ristiriitoihin katolisen kirkon kanssa, ja hänet julistettiin kirkonkiroukseen. Luther vietiin Wartburgin linnaan, jossa hän keskittyi raamatunkäännöstyöhön: Lutherin kerrotaan kääntäneen kolmessa kuukaudessa Uuden testamentin saksankielelle. Lutherin apuna toimi hänen työtovereitaan, mm. Philipp Melanchton. Uusi testamentti julkaistiin saksaksi vuonna 1522. Lutherin käännöksellä oli suuri merkitys yläsaksan kirjakielelle. Koko Raamattu julkaistiin vuonna 1534.

Saksankielisiä raamatunkäännöksiä oli ollut jo ennen Lutheria, mutta ne oli tehty pääasiassa latinankielisen tekstin pohjalta. Lutherin käännöksessä oli erityistä se, että hän käytti lähteenään myös alkukielisiä tekstejä. Lutherin käyttämä saksan kielimuoto oli Saksin vaaliruhtinaskunnan virkakieli.

Martin Lutherin raamatunkäännöksellä on edelleenkin suuri merkitys. Käännös on vaikuttanut luterilaisen teologian korostuksiin ja teologiseen käsitteistöön. Raamattua on tulkittu luterilaisessa perinteessä usein Lutherin käännöstyön pohjalta. Lutherin raamatunkäännös, Lutherbibel, on Saksan evankelisten kirkkojen käyttämä käännös, tosin korjattuna laitoksena.

Lutherin raamatunkäännös ja reformaation ajatukset levisivät Euroopassa ja vaikuttivat myös Suomen uskonnolliseen elämään. Omakielisen Raamatun avulla ihmiset saattoivat kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla kielellään.

Raamatunkäännöstyö Englannissa

Raamattu oli keskiajalla lähinnä papiston ja oppineiston käytettävissä, sillä tavallinen kansa ei ymmärtänyt kieliä, joilla se oli kirjoitettu. Englannissa John Wycliff (k. 1384) kuitenkin käänsi raamatuntekstejä kansankielelle 1300-luvulla. Wycliffen Uuden testamentin käännös valmistui vuonna 1384.

Uutta raamatunkäännöstä vastustettiin ja sen käyttö kiellettiin vuonna 1408. Kielletyn käännöksen lukemisesta saatettiin jopa rangaista. 1500-luvulla Raamatun kääntäminen kansankielille tuli uudella tavalla mahdolliseksi, kun reformaation eli uskonpuhdistuksen ajatukset levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Käännösten levittämisessä auttoi kirjapainotaidon kehittyminen: Raamattuja ei enää tarvinnut kopioida käsin.

Englannin kieli oli muuttunut Wycliffen ajoista, joten uutta käännöstä tarvittiin. Työhön ryhtyi William Tyndale. Hän käänsi Uuden testamentin englannin kielelle, mutta sen painattamiseen ei aluksi löytynyt tukea. Lopulta Tyndale sai taloudellista avustusta ja oli jo painattamassa Uutta testamenttia Saksassa Kölnissä. Englannin kirkossa kuitenkin vastustettiin hanketta ja Tyndale joutui pakenemaan käännöksensä kanssa Wormsiin. Siellä käännös saatiin painettua vuonna 1525, ja kirjoja salakuljetettiin Englantiin.

William Tyndalen käännös pohjautui humanisti Erasmus Rotterdamilaisen julkaisemaan kreikankieliseen alkutekstiin ja Martin Lutherin saksankieliseen Uuteen testamenttiin. Tyndale käänsi englanniksi myös Vanhan testamentin alkuosan. Käännös julkaistiin vuonna 1530. Tyndale kuitenkin pidätettiin ja tuomittiin vääräoppisena vuonna 1535. William Tyndalen merkitys Raamatun kääntämisessä englanniksi oli suuri. Raamattu julkaistiin kokonaan englanninkielisenä vuonna 1535. Puuttuvat käännöksen osat käänsi Miles Coverdale.

Ruotsinkielinen Raamattu

Ruotsissa oli 1500-luvulla – kuten katolisissa maissa yleensäkin – käytössä latinankielinen Raamattu. Mahdollisesti oli olemassa myös käsinkirjoitettuja ruotsinkielisiä käännöksiä, mutta niitä ei ole säilynyt nykypäiviin.

Ruotsin kuninkaana oli 1500-luvulla Kustaa Vaasa. Hän halusi Ruotsista itsenäisemmän paavin vallasta. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että reformaation oppeja alettiin soveltaa myös Ruotsin valtakunnassa, johon Suomikin tuolloin kuului.

Reformaation leviäminen vaikutti siihen, että Ruotsissakin Raamattu haluttiin saada kansankielelle. Olaus Petri Tukholmasta ja kuninkaan kansleri Laurentius Andreae saivat tehtäväkseen kansankielisen käännöksen tekemisen. Muutaman vuoden työn jälkeen, vuonna 1526 he saivat valmiiksi Uuden testamentin ruotsinkielisen käännöksen. Käännöksellä oli suuri merkitys ruotsin kielen kehitykselle.

Koko Raamatun käännös valmistui ruotsiksi vuonna 1541. Suuren osan työstä teki Olaus Petrin veli Laurentius Petri. Käännös tehtiin Martin Lutherin saksankielisen käännöksen ja latinankielisen Vulgatan avulla. Ensimmäistä ruotsinkielistä Raamattua on kutsuttu myös Kustaa Vaasan Raamatuksi.

Uusimpia ruotsinkielisiä käännöksiä ovat Bibeln 2000 ja Svenska Folkbibeln. Niitä edeltävä käännös oli vuodelta 1913. Bibeln 2000 on viimeinen Ruotsin valtion varoilla tehty raamatunkäännös.

Tilaa Piplian uutiskirje: