Käännöstyö Suomessa

Reformaation eli uskonpuhdistuksen aatteet ulottuivat 1500-luvulla myös Suomeen. Reformaation ajatuksiin kuului kansankielisen Raamatun saaminen ja Suomessakin ryhdyttiin raamatunkäännöstyöhön. Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin suomen kielelle, ja käännös julkaistiin vuonna 1548. Koko Raamattu julkaistiin suomen kielellä kuitenkin vasta sata vuotta myöhemmin vuonna 1642. Seuraavana merkittävänä käännöksenä voidaan pitää vuoden 1776 raamatunkäännöstä, niin sanottua vanhaa Kirkkoraamattua, joka oli todellisuudessa vuoden 1642 käännöksen korjattu laitos.

Raamatunkäännöstyöllä on ollut tärkeä merkitys sekä Suomen uskonnolliselle elämälle että suomen kirjakielen kehittymiselle.

Suomenkielinen Uusi testamentti

Ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin kääntäjällä Mikael Agricolalla ei juuri ollut aiempaa kirjoitettua suomenkielistä tekstiä. Agricola joutui kehittämään uusia ilmauksia sellaisille sanoille, joille ei ollut valmiiksi olemassa suomenkielistä vastinetta.

Agricola lähetettiin Saksaan Wittenbergiin opiskelemaan raamatunkääntäjäksi. Hän aloitti suomenkielisen Uuden testamentin kääntämisen Saksassa. Palattuaan Saksasta Agricola jatkoi suomentamista Turun koulun rehtorin toimen ohella. Hänellä riitti aikaa myös muihin kirjallisiin töihin. Abckiria ja Rucouskiria valmistuivat ennen Uuden testamentin painattamista.

Ensimmäinen versio suomenkielisestä Uudesta testamentista valmistui viimeistään vuonna 1543. Tuolloin Agricola tiedusteli kuninkaan lupaa sekä mahdollista avustusta Uuden testamentin painattamiseen. Lupaa ei kuitenkaan tullut, ja Agricola kävi vielä suomennostaan läpi. Uusi testamentti saatiin viimein painoon vuonna 1548. Se painettiin Ruotsissa Amund Lauritsanpojan kirjapainossa. Se Wsi Testamenti on 718-sivuinen teos, jossa oli yhteensä melkein sata pienempää ja suurempaa puupiirrosta.

Painos ei ilmeisesti ollut kovinkaan suuri, vajaa 500 kappaletta, mutta siitä riitti kappale kuhunkin Suomen noin 125 kirkkoon, joihinkin kouluihin, vauraampiin talouksiin ja kuninkaalle. Kirjojen painaminen oli kallista ja Uuden testamentin painattaminen rahoitettiin ennakkotilauksin. Painoksen kokoon vaikutti myös lukutaidon puute. Suomenkielisen Uuden testamentin valmistuminen oli tärkeää kirkolle, sillä sitä tarvittiin niin jumalanpalveluksiin kuin kansan opetukseenkin.

Suomenkielinen Raamattu

Mikael Agricolan kääntämä Uusi testamentti julkaistiin suomeksi vuonna 1548. Vei lähes sata vuotta ennen kuin koko Raamattu saatiin suomeksi.

Raamatunkäännöstyö aloitettiin uudelleen vuonna 1602 Turun piispa Erik Sorolaisen johdolla. Työ eteni melko hitaasti. Sen sai lopulta valmiiksi komitea, jonka johdossa oli tuomiorovasti Eskil Petreus Turusta. Käännöksiä uusittiin useaan kertaan ennen hyväksymistä. Käännöksen tuli noudattaa alkutekstejä (heprea, aramea, kreikka) sekä Martin Lutherin saksankielistä käännöstä. Sen tuli myös olla kieleltään ja tyyliltään yhtenäistä.

Vuoden 1642 Raamattu eli Biblia, Se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi painettiin Tukholmassa. Se oli kooltaan huomattava: kuusi kiloa painava ja 42 cm korkea. Kirjassa oli kaikkiaan 1486 sivua. Painoksessa käytettiin nykylukijalle vieraita fraktuura-kirjaisimia. Joissakin kirjoissa oli erityiset nimilehdet. Raamatussa oli tekstin lisäksi 167 kuvaa, suurin osa Vanhassa testamentissa. Teoksesta otettiin 1 200 kappaleen painos, josta 800 kappaletta tuli Suomeen. Loput annettiin lahjoina.

Käännös oli käytössä noin 300 vuotta. Seuraava virallinen raamatunkäännös on vuosilta 1933/1938. Vuoden 1642 käännöstä tosin tarkistettiin ja oikeinkirjoitusta korjattiin useaan otteeseen.

Vuoden 1776 raamatunkäännös

Vuoden 1642 raamatunkäännös oli käytössä lähes 300 vuotta, sillä seuraava virallinen raamatunkäännös on vuosilta 1933/1938. Vanhaa raamatunkäännöstä kuitenkin tarkastettiin ja sen kieltä korjattiin useaan otteeseen.

Vuoden 1685 Raamattua on kutsuttu Sotaraamatuksi, sillä se oli tarkoitettu nimenomaan sotapappien ja sotilashenkilöiden käyttöön. Se oli kooltaan pienempi kuin kuusikiloinen vuoden 1642 Raamattu. Aloitteen uuden painoksen saamiseksi teki piispa Johannes Gezelius. Painosta ei ole säilynyt montakaan kappaletta.

Uutta painosta, johon tehtiin korjauksia ja parannuksia, alettiin suunnitella 1700-luvun alussa. Suurimman osan työstä teki Pöytyän kirkkoherra Antti Litzelius. Painos valmistui vuonna 1758 ja sen koko oli 4 500 kappaletta.

Vuoden 1776 Raamattukin on Antti Litzeliuksen toimittama. Painos oli 9 050 kappaletta. Oikeinkirjoitusta oli muutettu ensimmäisestä suomenkielisestä Raamatusta, esimerkiksi jotkut c-kirjaimet oli korvattu k-kirjaimella. Vuoden 1776 painoksesta on käytetty nimeä Vanha Kirkkoraamattu. Vuoden 1776 Raamattua käytetään paikoin vielä nykyäänkin, esimerkiksi joissain herätysliikkeissä.

Uudemmat käännökset

1800-luvun loppupuolelle tultaessa yleiskieli alkoi olla jo varsin kaukana vuoden 1642 raamatunkäännöksessä käytetystä kielestä. 1800-luvulla aloitettiinkin käännöstyö ja vihdoin saatiin uusi Kirkkoraamattu vuosina 1933/1938. Sen kieli oli kuitenkin jo tuolloin vanhahtavaa. Nykyinen Kirkkoraamattu on vuodelta 1992.

Raamatunkäännöstyötä tehtiin 1800- ja 1900-luvuilla enemmän kuin aikaisemmin. Siihen vaikuttivat raamattuseurat, joita perustettiin 1800-luvulla. Suomen Pipliaseura perustettiin vuonna 1812. Raamattuseurat levittivät Raamattuja ja kustansivat uusia käännöksiä.

Suomen Pipliaseuran ja Suomen kirkon sisälähetysseuran julkaisema Uusi testamentti nykysuomeksi valmistui 1972.

Raamatunkäännöksiä ovat julkaisseet myös muut yhdistykset ja yksittäiset kääntäjät. Raamattu kansalle -yhdistyksen Raamatun suomennos ilmestyi vuonna 2012. Uuras Saarnivaaran käännös Jumalan Kansan Raamattu valmistui vuonna 1992. Käännös pohjautuu vanhaan vuosien 1933/1938 käännökseen.

Tilaa Piplian uutiskirje: