Uusi testamentti

Uutta testamenttia on voitu lukea suomen kielellä vuodesta 1548. Uuden testamentin käänsi Mikael Agricola, jolla ei ollut apunaan sanakirjoja eikä paljoakaan aikaisempaa suomenkielistä kirjallisuutta. Käännöstyöllä oli suuri merkitys niin uskonnolliselle elämälle kuin suomen kirjakielen kehittymiselle, vaikkei Agricolan ensisijainen tarkoitus suomenkielisiä teoksia kirjoittaessaan varsinaisesti ollutkaan suomen kielen kehittäminen. Tarkoituksena oli saattaa Raamattu ja muita kristillisiä tekstejä kaikkien ymmärrettäväksi.

Uuden testamentin suomennoksen lisäksi Agricolalta ilmestyi myös muita teoksia. Monet niistä olivat käännöksiä, esimerkiksi suomennettuja rukouksia ja Raamatun tekstejä. Teoksissa oli kuitenkin myös reformaattorin itsensä laatimia osioita. Agricola varusti usein teokset esipuheilla ja selityksillä, joissa näkyy hänen oma näkemyksensä uskonpuhdistuksen opeista ja Suomen uskonnollisesta elämästä.

Mikael Agricola käänsi ja sanoitti myös virsiä. Niitä on myös nykyisessä virsikirjassa. Virsi 420 on Agricolan sanoittama ja virret 111, 126, 320 ja 550 sekä virren 65 ensimmäinen säkeistö ovat hänen suomentamiaan.

Kansankielisen Raamatun tarve Suomessa

Johannes Gutenberg (1400–1468) kehitti modernin kirjapainon 1430-luvulla. Vähitellen kirjapainotaito levisi, mutta kirjat olivat yhä kalliita. Painetuilla kirjoilla saatiin kuitenkin yhteys laajempaan lukijakuntaan kuin aiemmin, jolloin kopiot kirjoista oli pitänyt valmistaa käsin.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei ennen Agricolan teoksia juurikaan ollut. 1400-luvulta on kuitenkin säilynyt määräys, jonka mukaan Pater noster (Isä meidän), Ave Maria- rukous ja Credo (Uskontunnustus) oli käännettävä äidinkielelle ja luettava kansalle sunnuntaisin ja juhlapäivinä. On todennäköistä, että myös joitain toimituksia ja jumalanpalveluksen osia oli käännetty kansankielelle. Näitä tekstejä on säilynyt vain vähän.

Uskonpuhdistuksen ajatuksiin kuului kansankielisen Raamatun saaminen. Luther oli kääntänyt Raamatun saksaksi 1534. Ruotsiksi julkaistiin Uusi testamentti vuonna 1526 ja koko Raamattu, niin kutsuttu Kustaa Vaasan Raamattu 1541. Raamatun kääntämisellä oli suuri merkitys paikalliselle kielelle. Latina oli yleinen oppineiston käyttämä kieli ja kansankielen murteiden välillä saattaa olla suuriakin eroja, joita Raamatun kieli vähitellen tasoitti.

Suomenkielinen Uusi testamentti

Suomessa Mikael Agricola aloitti Raamatun kääntämisen työskennellessään Turussa piispan palveluksessa 1530-luvulla. Hän lähti vuonna 1536 Wittenbergiin opiskelemaan. Yhtenä tavoitteena oli raamatunkäännöstyöhön paneutuminen. Työ oli ilmeisen raskasta, sillä Agricolalla ei juuri ollut apunaan aiempaa kirjoitettua suomenkielistä tekstiä. Sanoille, joille ei valmiiksi ollut suomenkielistä vastinetta, Agricola joutui sellaisen kehittämään.

Agricola opiskeli Wittenbergin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa muun muassa latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Kielten opiskelu mahdollisti Raamatun lukemisen sen alkukielillä, kreikaksi ja hepreaksi. Latinan kieli oli tuolloin yleinen oppineiston käyttämä kieli ja sen Agricola oli oppinut jo kotimaassaan.

Opiskelujensa ohella Agricola jatkoi Raamatun suomentamista. Hänen työnsä etenemistä voidaan osittain seurata kirjeistä, joissa hän valittelee taloudellista asemaansa. Agricola lähetti kuningas Kustaa Vaasalle 1537 varsin imartelevaan sävyyn kirjoitetun kirjeen, jossa pyysi avustusta opintoihinsa ja raamatunkäännöstyöhönsä. Agricola ei ilmeisesti kuitenkaan saanut kaipaamaansa tukea. Vuotta myöhemmin hän lähestyi kuningasta uudella kirjeellä, jonka mukaan hän oli liittänyt pienen kirjan kuninkaan pojalle Eerikille. Hieman epäselvää on, saiko Agricola tuolloin toivomansa avustuksen.

Palattuaan Wittenbergistä Mikael Agricola työskenteli käännöksen parissa Turun koulun rehtorin toimen ohella.

Paavali Juustenin Suomen piispain kronikassa kääntäjäksi mainitaan ainoastaan Agricola. On todennäköistä, että Agricola teki suurimman työn itse. On kuitenkin mahdollista, että Agricolalla oli apunaan työtovereita. Häntä ovat luultavasti avustaneet suomalaiset Martinus Teit ja Simon Henrici Wiburgensis, jotka myös opiskelivat Wittenbergissä.

Lue lisää
Piplia.fi: suomalaiset Raamatut

Tilaa Piplian uutiskirje: