Kirjallinen työ

”Ele polghe kiria quin sica,
waicka henes on wehe wica”
Mikael Agricola Rucouskirian esipuheessa

Mikael Agricolan teokset:
Abckiria 1543
Rucouskiria Bibliasta 1544
Se Wsi Testamenti 1548
Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista 1549
Messu eli Herran Echtolinen 1549
Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen Astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu 1549
Dauidin Psaltari 1551
Weisut ia Ennustoxet Mosesen laista ia Prophetista Wloshaetut 1551
Ne Prophetat. Haggai. Sacharja. Maleachi 1552

Abckiria

Abckiria oli ensimmäinen suomen kielellä julkaistu teos. Se ilmestyi vuonna 1543. Sen ensipainoksesta ei ole säilynyt yhtään kokonaista kappaletta.

Abckiria oli aapinen, jossa opetettiin suomen kielen kirjaimiston lisäksi kristinuskon keskeisimmät tekstit ja opinkohdat, kuten kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän – sekä Ave Maria -rukous. Agricola liitti teokseensa myös muutamia muita rukouksia sekä sakramentteja käsittelevät kappaleet.

Abckiria oli suunnattu ensisijaisesti papeille ja opettajille, joiden oli tarkoitus lukea kirjaa seurakuntalaisilleen. Suomessa lukutaito ei vielä ollut kovin yleistä ja yksi tavoite olikin saada koulunkäynti mahdolliseksi suuremmalle joukolle, jopa molemmille sukupuolille. Koulunkäyntimahdollisuus oli usein vain pojilla, eikä heilläkään kovin laajalti.

Mikael Agricola ilmeisesti käytti lähteenään Martin Lutherin Vähä-katekismusta ja noudatti osittain hänen esimerkkiään. Abckiriassa näkyy myös Philip Melanchtonin latinankielisen katekismuksen vaikutus. Agricola teki kuitenkin uudistuksia hillitymmin kuin Saksan uskonpuhdistajat.

Rucouskiria

Mikael Agricolan Rucouskiria Bibliasta painettiin vuonna 1544. Teoksessa oli 877 sivua ja 17 puupiirroskuvaa. Rucouskiriassa oli rukouksia jumalanpalveluksiin ja yksityiseen hartauteen. Agricola oli koonnut niitä erityisesti muista hartauskirjoista ja Raamatusta. Eri tilanteisiin kuuluvista rukouksista oli teoksessa erilaisia vaihtoehtoja.

Rucouskirian alussa oli erikseen kalenteriosasto, joka sisälsi hyödyllistä yleistietoa, esimerkiksi lääketieteellistä opastusta sekä muistirunot kuukausista ja juhlapäivistä. Keskiajalla käsitys monista asioista oli erilainen kuin nykyään. Esimerkiksi astronomian eli tähtitieteen ajateltiin olevan yhteydessä lääketieteeseen. Tammikuussa kehotetaan olemaan laskematta verta, mutta muu toiminta kuten esimerkiksi kylpeminen sallitaan. Toukokuun kohdalla kuvaillaan luonnon virkoamista ja kehotetaan kylpemään. Heinäkuussa taas kehotetaan välttämään unta ja herkkuja (wni ia hercku welte mös).

Agricolan oma ääni kuuluu lähinnä neljässä teokseen kirjoitetussa esipuheessa. Agricola muun muassa puolustaa suomen kielen käyttöä ja kirjan mahdollisia vajavaisuuksia. Rucouskiriassa on myös papeille tarkoitettu kehotuspuhe, jossa heitä opastetaan oikeanlaiseen elämään ja viranhoitoon. Agricola on ottanut Rucouskiriaan mukaan myös katoliseen perinteeseen liittyviä rukouksia, joita hän kuitenkin muokkasi.

Se Wsi Testamentti

Suomenkielinen Uusi testamentti saatiin painoon vuonna 1548. Se painettiin Ruotsissa Amund Lauritsanpojan kirjapainossa. Se Wsi Testamenti oli 718-sivuinen teos, jossa oli myös lähemmäs sata puupiirrosta. Apunaan käännöstyössä Agricola oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä.

Painos ei ilmeisesti ollut kovinkaan suuri, mutta siitä riitti kappale kuhunkin Suomen noin 125 kirkkoon, joihinkin kouluihin, vauraampiin talouksiin ja kuninkaalle. Kirjojen painaminen oli kallista ja Uuden testamentin painattaminen rahoitettiinkin ennakkotilauksin. Painoksen kokoon vaikutti myös lukutaidon puute; tavallisen kansan parissa ei juurikaan osattu lukea. Suomenkielisen Uuden testamentin valmistuminen oli tärkeää kirkolle, sillä sitä tarvittiin niin jumalanpalvelukseen kuin kansan opetukseenkin.

Käsikirja

Mikael Agricolan Käsikiria ilmestyi 1549. Se oli 80-sivuinen teos, johon oli koottu ohjeita kirkollisia toimituksia varten. Sen lisäksi teos sisälsi rukouksia ja lohdutuspuheita kärsivien kohtaamiseen. Agricola käytti lähteenään muita ajan käsikirjoja, esimerkiksi Olaus Petrin, Martin Lutherin sekä Caspar Hubergiuksen teoksia. Agricolan ja hänen lähteenään käyttämien käsikirjojen välillä on kuitenkin eroja korostuksissa. Syinä ovat niin Agricolan teologia kuin tukeutuminen saksalaiseen reformatoriseen traditioon.

Messu eli Herran echtolinen

Suomessa oli aikaisemmin noudatettuun katolisen messun kaavaan tuli uskonpuhdistuksen myötä joitakin uudistuksia. Mikael Agricolan teos Messu eli Herran Echtolinen ilmestyi 1549. Teos sisälsi ohjeita jumalanpalveluksen kuluksi. On oletettu, että 1530-luvulta alkaen olisi ollut olemassa suomenkielisiä messutekstejä. Agricola onkin voinut nojautua osittain niihin. Nämä tekstit olivat kuitenkin käsinkirjoitettuja. Agricolan painetusta messukaavasta tuli yleisesti käytetty.

Agricolan Messu seuraa suurelta osin vanhaa kristillistä, jo ensimmäisiltä vuosisadoilta jatkunutta perinnettä. Yksi tärkeimmistä muutoksista oli messun kansankielisyys. Luterilaisessa messussa korostettiin myös saarnan asemaa. Saarnan asema luterilaisen jumalanpalveluksen keskuksena vakiintui kuitenkin vasta myöhemmin, joten Agricolan Messu ei sisällä sen suhteen kovinkaan paljoa materiaalia.

Muut teokset

Se meiden Herran Jesusen Christusen pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste nelist euangelisterist coghottu

Teos Jeesuksen Kristuksen piinasta on passio- eli kärsimyshistoria, joka käsittelee pääsiäisen tapahtumia. Se painettiin vuonna 1549. Mikael Agricolan teos pohjautuu Johannes Bugenhagenin passioharmoniaan eli evankeliumeista yhdistettyyn kärsimyshistoriaan. Agricola on ilmeisesti käyttänyt myös ruotsinkielistä tekstiä. Kärsimyshistorian tekstejä oli tapana lukea hiljaisen viikon jumalanpalveluksissa.

Dauidin Psalttari

Psalmit olivat tärkeä hartauden muoto Agricolalle. Hän käytti niitä erilaisissa rukoushetkissä. Mikael Agricolan suomentama Psalttari ilmestyi vuonna 1551. Psalmit on käännetty osittain Lutherin saksankielisestä käännöksestä, mutta apuna on käytetty myös muita tekstejä.

Agricolaa Turun koulun rehtorin virassa seurannut Paavali Juusten mainitsi Suomen piispain kronikassa, että Psalttarin painattamisesta huolehti Mikael Agricola. Paavali Juusten mainitsee itsensä ja oppilaansa Turun koulusta kuitenkin käännöstyön tekijöiksi. Hän huomautti, ettei tekijä ole niin tärkeä kuin se, että siitä on Suomen kansalle hyötyä. On epäselvää, miten paljon, jos lainkaan, tekstistä on Juustenin ohjauksessa suomennettua, mutta koko totuutta Juustenin lausahdus ei kerro.

Weisut ia ennustoxet Mosesen laista ja prophetista wloshaetut

Mikael Agricolan teos Weisut ia Ennustoxet ilmestyi vuonna 1551 ja se sisälsi 276 sivua. Agricolan tarkoitus oli ilmeisesti koko Raamatun suomentaminen ja teos on osa suunnitelmaa. Siihen hän oli kääntänyt osia profeettakirjoista. Agricola on liittänyt profeettakirjojen yhteyteen esipuheet, joissa selitetään esimerkiksi tekstien maantieteellistä taustaa. Teoksessa on myös erilaisia selityksiä, joista suuren osan hän on lainannut saksan- tai ruotsinkielisistä teksteistä.

Ne Prophetat. Haggai. Sacharja. Maleachi.

Mikael Agricolan edellisestä Weisut ia Ennustoxet -teoksesta oli jäänyt pois muutama loppuosan teksti, jotka painettiin seuraavana vuonna 1552. Teoksessa on suomennettu Vanhan testamentin viimeiset profeettakirjat. Ne Prophetat -teokseenkin sisältyvät esipuheet, joita Agricola on lainannut eri lähteistä.

Tilaa Piplian uutiskirje: