Elämä

Mikael Agricolan tärkeät vuodet

n. 1510 – Mikael Agricola syntyi Pernajan Torsbyssä
n. 1520 – Koulutielle Viipuriin
1528 – Turkuun piispan kirjuriksi
1529 – Piispan kanslerina Turussa
1536 – Saksaan Wittenbergin yliopistoon opiskelemaan
1539 – Maisteriksi Wittenbergin yliopistosta ja takaisin Suomeen
1539 – Turun koulun rehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi
1543 – Ensimmäinen suomenkielinen kirja, Abckiria ilmestyi
1544 – Rucouskiria ilmestyi
1547 – Mikael Agricolan tilalle Turun koulun rehtoriksi Paavali Juusten
1548 – Uusi testamentti ilmestyi
1549 – Teokset Käsikiria, Messu ja Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria ilmestyivät
1550 – Mikael Agricolalle ja hänen vaimolleen Birgitta Olavintyttärelle syntyi poika Kristian
1551 – Teokset Psalttari ja Veisut ja Ennustukset ilmestyivät
1552 – Teos Ne Profeetat ilmestyi
1554 – Turun hiippakunnan ordinariukseksi (Turun piispa)
1557 – Mikael Agricola kuoli paluumatkalla rauhanneuvotteluista 9.4.1557


Nuoruus

Mikael Agricola tunnetaan suomen kirjakielen isänä ja uskonpuhdistajana. Hän syntyi 1500-luvun alussa, mutta hänen taustansa ja lapsuutensa tunnetaan varsin huonosti. Agricola oli poikkeuksellisen lahjakas ja sai parhaan koulusivistyksen, joka tuolloin Suomessa oli tarjolla. Hänen uransa eteni nopeasti ja jo 19-vuotiaana nuorukaisena hän toimi Turun piispan kanslerina.

Pernajan poika

Mikael Agricola syntyi vuoden 1510 vaiheilla Pernajan pitäjässä, Torsbyn kylässä nykyisellä Itä-Uudellamaalla. Pernajaan kuului tuolloin nykyistä laajempi alue. Asukkaita tiedetään olleen 1560-luvulla – eli hieman Mikael Agricolan ajan jälkeen – yli kolmetuhatta. Väestö oli ruotsinkielistä, mutta suomenkielisestäkin asutuksesta on merkkejä vanhoissa paikannimissä. Torsbyn kylän parikymmentä taloa olivat melko laajalla alueella. Tarkkoja tietoja kylän muista asukkaista ei ole, sillä verokirjoja on vasta 1540-luvulta.

Kasteessa poika sai nimekseen Mikael, todennäköisesti Pernajan kirkon suojeluspyhimyksen mukaan. Vallalla olleen tavan mukaisesti Mikaelia nimitettiin isänsä Olavin mukaan Mikael Olavinpojaksi. Sukunimensä Mikael Agricola otti käyttöönsä vasta myöhemmin, kun opiskelut veivät hänet kauemmas kotoa. Mikaelin isästä tiedetään nimen lisäksi hyvin vähän, äidistä ei edes nimeä. Mikaelilla oli kolme siskoa. Heistä ei ole löytynyt yksityiskohtaista tietoa, sillä naisten nimiä harvoin merkittiin verokirjoihin tai muuten muistiin. Miehistäkin saatettiin merkitä vain ne, jotka olivat maksaneet veroja.

Mikaelin kotitila oli hyvin toimeentuleva. Tilalla pidettiin useampaa lehmää sekä muutamaa hevosta ja lampaita. Tilaan kuului myös ranta-alueita, joten siellä todennäköisesti myös kalastettiin. Perheen isä Olavi kuoli ennen vuotta 1543 ja Mikaelin äiti jäi tytärten kanssa viljelemään tilaa. Tilan isäntänä toimi todennäköisesti isä-Olavin siskon mies. Hänen jälkeensä tilaa isännöivät Mikaelin sisarten puolisot. Mikaelin äiti kuoli noin vuonna 1551. Nykyisin Mikael Agricolan kotitilan alue tunnetaan Mikaelin sisarenpojan mukaan nimellä Sigfrids.

Mikael Agricolan äidinkieli on herättänyt kysymyksiä. Ei tiedetä varmasti, puhuttiinko hänen kotonaan suomea vai ruotsia. Saattaa tuntua oudolta, että suomen kirjakielen isän äidinkieli olisikin ollut ruotsi. Agricolan kotipaikka Pernaja oli kuitenkin 1500-luvulla lähes kokonaan ruotsinkielinen paikkakunta. Agricola joka tapauksessa käytti suomen kieltä hyvin, ja hänen sanastonsa oli laaja. On myös mahdollista, että Agricola oppi suomen kielen kotinsa ulkopuolelta hiukan vanhempana, esimerkiksi kirkkomatkoilla tai muuten kylällä liikkuessaan.

Nuori Mikael koulussa

Koulunkäynti ja opiskelu eivät olleet Mikael Agricolan aikaan 1500-luvulla mikään itsestäänselvyys. Kouluja oli harvassa ja opintie saattoi koitua vanhemmille kalliiksi, kun koululainen piti lähettää vieraalle paikkakunnalle. Ylimääräisiä kuluja kertyi asumisesta, ruuasta ja koulumaksusta, eikä köyhällä maalaisperheellä – tai vähän varakkaammallakaan – ollut varaa sellaiseen. Lisäksi lapsia tarvittiin usein kotona auttamassa talon tehtävissä.

Ei ole täyttä varmuutta siitä, miten nuori Mikael päätyi koulutielle. On mahdollista, että Pernajan kirkkoherra Bartholomeus (Pärttyli) huomasi nuorukaisen lahjakkuuden. Mikael aloitti opiskelunsa Viipurin koulussa. On kiinnostavaa, että hänen kanssaan samaan aikaan Viipurissa opiskeli myös kaksi muuta Pernajan kasvattia, Martinus Teit ja Klemetti Krook.

Koulunkäynti oli tuolloin hyvin erilaista kuin nykyään. Lähes kaikki opiskelu tapahtui latinan kielellä, joten nuoren koulutielle lähtijän piti olla etevä ja nopea oppimaan.  Kouluhuoneena toimi yksinkertainen tupa, jonka lattialla oppilaat istuivat. Oppilaat jaettiin luokan sisällä muutamiin ryhmiin tasonsa mukaan. Koko joukolla oli ainoastaan yksi varsinainen opettaja, rehtori, mutta hänen apunaan saattoi toimia joku ylemmän tason etevimmistä oppilaista. Koulun tarkoituksena oli ensisijaisesti kouluttaa pappeja, joten moni jatkoi opintojaan pappisvihkimykseen asti. Osa, kuten Agricola, jatkoi vielä opintojaan Keski-Euroopan yliopistoissa ja suoritti siellä maisterin tutkinnon.

Viipurin koulun rehtorina toimi Johannes Erasmuksenpoika, joka oli tunnettu kiinnostuksestaan humanistisiin tieteisiin. Humanismissa korostettiin kreikan ja latinan kieltä sekä antiikin kirjallisuutta. Uskonpuhdistuksen ajatuksia on voinut kantautua nuoren Mikaelin korviin jo kouluaikoina. Viipurin aikoinaan Mikael otti käyttöönsä isänsä ammattia kuvaavan sukunimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää. Agricola oli suosittu nimi eurooppalaisissa humanistisissa piireissä ja sitä käyttivät monet muutkin aikalaiset.

Tie vie Turkuun

Nuoren 18-vuotiaan Mikael Agricolan lahjakkuus oli varmasti herättänyt opettajan huomion, sillä Viipurin koulun rehtori Johannes Erasmuksenpoika otti hänet mukaansa siirtyessään Turkuun piispa Martinus Skytten kansleriksi vuonna 1528. Agricola toimi aluksi piispan kirjurina mutta Johannes Erasmuksenpojan kuoltua jo seuraavana vuonna Agricolasta tuli piispan kansleri.

Agricola vihittiin papiksi Turussa. Hänen tiedetään käyttäneen saarnoissaan apunaan Martin Lutherin postillaa (saarnakirja). Agricolan omilla merkinnöillä varustettu postilla on tallessa. Suomen ja Ruotsin kirjastoissa on säilynyt myös muita kirjoja, joiden tiedetään kuuluneen Mikael Agricolalle. Hänellä oli nimittäin tapana varustaa kirjansa hankkimismerkinnöin ja nimikirjoituksin.

Samoihin aikoihin, kun Agricola siirtyi Turkuun Suomeen kantautui Saksasta ajatuksia kirkon uudistamisesta ja uskonpuhdistuksesta. Pietari Särkilahti oli ollut Saksassa opintomatkalla ja tutustunut uskonpuhdistuksen vaikuttajien ajatuksiin. On mahdollista, että Agricolakin oli Turussa kuullut Pietari Särkilahden ajatuksia. Agricola ja Särkilahti viettivät Turussa tosin vain yhden vuoden samanaikaisesti, joten täyttä varmuutta suorista vaikutteista ei ole.

Mikael Agricola tutustui mielenkiinnolla Saksan mantereelta kuuluviin oppeihin ja tarkasteli niitä Raamatun ja omien ajatustensa pohjalta. Hän on saattanut tutustua myös ns. raamattuhumanismiin, jossa korostettiin Raamatun arvovaltaa ja kirkkoisien opetuksia. Agricola teki Lutherin postillaan merkintöjä, joista käy ilmi Lutherin ajatusten arviointi Raamatun pohjalta.


Ura

Mikael Agricola oli oman aikansa lahjakkaimpia suomalaisia. Hänellä oli poikkeuksellisen korkea koulutus ja näkyvä yhteiskunnallinen asema. Hänen elämäntyönsä johtavana periaatteena näyttää olleen suomalaisen ja suomenkielisen hengellisen ja kirkollisen elämän kehittäminen. Tästä syystä hänen jälkivaikutuksensa on ollut merkittävä ja tuntuu vielä tänäänkin.

Agricolan ura ajoittuu samoihin aikoihin uskonpuhdistuksen leviämisen kanssa. Opiskellessaan Wittenbergissä hän tutustui uskonpuhdistuksen ajatuksiin ja ilmeisesti itse Martin Lutheriinkin. Agricola olikin keskeisellä paikalla rakentamassa Suomeen luterilaista kirkkoa. Agricola toimi ensin piispan palveluksessa, sitten Turun koulun rehtorina ja lopuksi Turun piispana.

Wittenbergissä

Yksi uskonpuhdistukseen keskeisesti liittynyt ajatus oli Raamatun kääntäminen kansankielelle. Mikael Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo ollessaan Turussa piispan kirjurina. Kun Agricola lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon vuonna 1536 oli taustalla myös ajatus Raamatun kääntämisestä. Samaan aikaan Wittenbergiin matkusti myös Martinus Teit, joka oli Agricolan tavoin Pernajasta kotoisin. Huomionarvoista onkin, että Wittenbergissä opiskelleista kahdestatoista suomalaisesta neljä oli kotoisin Pernajasta.

Nuorukaiset eivät olleet ensimmäisiä suomalaisia, jotka matkustivat Keski-Eurooppaan opiskelemaan. 1300-luvulla nuoria miehiä oli lähtenyt opintielle sen ajan kulttuurikeskuksiin Pariisiin ja Prahaan. Myöhemmin Saksasta tuli tärkeä kohde Suomen nuorukaisille. Wittenberg oli Agricolan aikaan suurin piirtein sen aikaisen Turun kokoinen. Asukkaita oli hieman yli kaksi tuhatta. Wittenbergin yliopisto oli perustettu 1502 ja siellä oli noin tuhat opiskelijaa. Opiskelijoita houkutteli Wittenbergiin ennen kaikkea yliopiston teologinen tiedekunta, jossa opetusta sai uskonpuhdistuksen hengessä. Teologisen tiedekunnan dekaanina toimi tohtori Martin Luther.

Mikael Agricola oli saanut pappiskoulutuksen jo Suomessa. Saksassa hän keskittyi suorittamaan maisterin tutkintoa. Hän uurasti myös raamatunkäännöstyön parissa. Agricola opiskeli filosofisessa tiedekunnassa, jossa toimi professorina Lutherin työtoveri Philip Melanchthon. Martin Luther ilmeisesti tunsi Mikael Agricolan. Näin voi ainakin päätellä Ruotsin kuninkaalle Kustaa Vaasalle kirjoitetusta suosituskirjeestä. Luther suositteli Agricolaa ”opiltaan, luonnonlahjoiltaan ja tavoiltaan erinomaiseksi”. Myös Melanchthon kirjoitti Agricolalle suosituskirjeen, jossa kuvasi tätä ”oppineeksi ja hurskaaksi mieheksi”.1

Mikael Agricolalla oli käytössään jonkin verran omaisuutta, sillä Wittenbergissä asuessaan hän osti useita teoksia. Ostosten joukossa olivat Aristoteleen kootut teokset, laajahko kolmesta maantieteellisestä teoksesta koostuva sidos sekä roomalaisen Plautuksen (250-187 eKr.) komediat. Kirjaostosten joukossa oli myös kirkkoisä Augustinuksen teos. Luentojen aiheilla oli luonnollisesti vaikutusta teosten valintaan.

Hänen opintonsa päättyivät vuonna 1539, jolloin hän suoritti maisterintutkinnon. Samaan aikaan valmistui maisteriksi myös Pernajan toinen kasvatti, Martinus Teit. Agricola sai Saksasta palattuaan toimen Turun koulun rehtorina ja jatkoi käännöstyötään.

Rehtorina Turussa

Mikael Agricolan tie toi Wittenbergistä takaisin Suomeen vuonna 1539. Papit saivat tuolloin elantonsa prebendoista, jotka olivat eräänlaisia palkkatiloja. Agricola sai aluksi itselleen melko pienen Bartholomeuksen prebendan. Tuloista oli riitettävä monenlaiseen. Agricola tarvitsi rahaa myös kirjalliseen työhönsä. Muutamaa vuotta myöhemmin 1541 hän sai itselleen vielä toisen, suuremman Laurentiuksen prebendan.

Agricolan hoidettavaksi tuli Turun koulun rehtorin tehtävä. Arvokkaalta kuulostavaa asemaa pidettiin tosiasiassa epäkiitollisena tehtävänä, johon yleensä joutui nuorin Euroopasta opintieltä palaava tulokas. Rehtorin tehtävään kuului myös tuomiokapitulin jäsenyys.

Turun koulun rehtorina Agricola toimi hiippakunnan korkeimman oppilaitoksen opettajana ja koulutti teinejä tulevaa pappisuraa varten. Eräässä kirjeessään vuodelta 1543 Agricola kuvaa tehtäväänsä seuraavasti: ” – – perin hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opillisen kasvatuksen tulokseen”2.

Mikael Agricolan rehtorikauteen liittyi myös muita ongelmia: Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vaati kuninkaan kanslian ja verokamarin palvelukseen eteviä nuorukaisia. Agricola vastusti kuninkaan määräystä, sillä kirkko tarvitsi koulun nuorukaisia papeiksi. Kuninkaan määräysten vastustaminen saattoi olla yksi syy siihen, että Agricola erotettiin rehtorin tehtävästä. Tilalle kuningas asetti Saksasta opiskelemasta palanneen Paavali Juustenin vuonna 1547. Vaikka Agricola oli välillä ollut tyytymätön tehtäväänsä, hän yritti saada kuningasta muuttamaan mieltään. Päätös kuitenkin piti, ja Agricola joutui luovuttamaan.

Siirryttyään pois rehtorin toimesta Mikael Agricolalla oli enemmän aikaa raamatunkäännöstyöhön. Muutamaa vuotta aiemmin oli julkaistu Agricolan Abckiria, joka toimi sekä aapiskirjana että katekismuksena. Agricola toimi myös tuomiokapitulin kirjurina. Tähän työhön oli jo Agricolan rehtoriaikana kuulunut erilaisia tehtäviä. Hänen esimerkiksi luetteloi tuomiokirkon ja kapitulin tulot. Tehtävän taustalla oli päätös siirtää osa kirkon tuloista kruunulle. Ollessaan tuomiokapitulin jäsen Agricola toimi myös piispa Martinus Skytten apulaisena.

Turun piispa

Turun piispa Martti Skytte kuoli vuonna 1550. Piispan nimittäminen kuului kuninkaalle, joka ei kuitenkaan nimittänyt uutta piispaa neljään vuoteen. Uusien pappien vihkiminen hankaloitui kun piispaa ei ollut. Pappisvirkaan haluavat joutuivat matkustamaan Ruotsiin pappisvihkimystä varten. Ei ole varmuutta siitä, miksei kuningas Kustaa Vaasa heti nimittänyt piispaa. Yhtenä syynä on voinut olla kuninkaan halu muuttaa hiippakuntalaitosta.

Kuningas kutsui Turun tuomiokapitulin jäsenet Mikael Agricolan (Pyhän Lauritsan kanunki maisteri), dekaani Petrus Ragvaldin, maisteri Knuutin (Turun kirkkoherra) ja maisteri Paavali Juustenin (Turun koulun rehtorin) puheilleen vuonna 1554. Miehet matkustivat toukokuiseen Tukholmaan, jossa kuningas yllätti joukkion ilmoittamalla uudesta hiippakuntajaosta. Siihen asti Suomessa oli ollut yksi hiippakunta, Turun hiippakunta. Kirkolliset olot olivat muuttuneet uskonpuhdistuksen myötä ja kuningas oli saanut valtaa kirkkoa koskevissa päätöksissä. Aikaisemmin kirkko oli ollut paavin ja Vatikaanin alainen.

Turun hiippakunta jaettiin kahteen osaan. Turun hiippakunnan ordinariukseksi määrättiin Mikael Agricola ja Viipurin ordinariukseksi Paavali Juusten. Ordinariuksen asema on ollut kaiketi piispan asemaa vastaava. Usein ordinariusta kutsutaankin piispaksi.

Hiippakuntajaon tarkoituksena oli myös vähentää Turun piispan valtaa. Mikael Agricola ei ilmeisesti ollut tyytyväinen hiippakuntajakoon. Tämä tieto on säilynyt Paavali Juustenin Suomen piispain kronikassa, johon Juusten kokosi esittelyt aikaisemmista piispoista.

Paavali Juustenin teoksessa3 on myös maininta, että Agricola olisi toimittanut piispanmessun hiippa päässään. Samanaikaisesti Agricola vaikutti piispana evankelisen jumalanpalveluksen toteuttamiseen. Kuningas katsoi hiipan olevan viesti vanhasta uskosta eikä hyväksynyt tapaa. Agricola yritti hiipan käytöllään kaiketi puolustaa kirkon itsenäisyyttä valtiota vastaan, mutta valta – niin kirkollisten kuin muidenkin asioiden – pysyi Ruotsissa kuninkaalla.

Ruotsin ja Venäjän suhteita rasittivat rajakiistat ja sota. Venäjän sota, jota käytiin 1555-1557, oli raskas kummallekin osapuolelle. Kuningas lähetti rauhanneuvottelukunnan kohti Moskovaa tammi – helmikuun aikoihin vuonna 1557. Mikael Agricola oli yksi rauhanneuvottelijoista kokonaisuudessaan noin sadan hengen joukossa. Neuvotteluissa päästiin lopulta sopimukseen ja neuvottelukunta pääsi huhtikuussa paluumatkalle Suomeen. Mikael Agricola ilmeisesti sairastui matkan aikana. Hän kuoli 9.4.1557 Kuolemajärven pitäjässä Suomessa. Paavali Juusten mainitsee ”taudin temmanneen” Agricolan, joka Juustenin mukaan ”ei aikaisemminkaan ollut vahva terveydeltään”4. Mikael Agricola haudattiin Viipurissa 11.4.1557.


Perhe

Mikael Agricolan yksityiselämästä on kovin vähän tietoja. Tiedetään kuitenkin, että hän oli naimisissa Birgitta Olavintyttären kanssa. Tietoa vaimon syntyperästä tai siitä, miten pari on tutustunut, ei ole. Perheeseen syntyi vuonna 1550 poika, joka sai nimekseen Kristian (1550-1586). Turkua koetteli vuonna 1551 nälänhätä, joka aiheutti hankaluuksia myös Mikael Agricolan perheelle. Tiedetään kuitenkin, että samana vuonna (1551) perhe osti Turun Tuomiokirkon kupeessa sijainneen Pyhän Katariinan talon.

Mikael Agricola kuoli rauhanneuvottelumatkalla vuonna 1557. Vaimo Birgitta jäi leskeksi ja huolehtimaan kuusivuotiaasta Kristian-pojasta. Birgitta meni uudestaan naimisiin vuonna 1558 Turun koulun rehtorin Henricus Jacobin kanssa ja jäi uudelleen leskeksi 1588.

Birgitalle myönnettiin eläke, mutta vasta 1593–1594, jolloin viitattiin hänen asemaansa iäkkäänä ja varattomana naisena. Birgitan eläkkeen perusteena mainittiin myös hänen puolisonsa Mikael Agricolan kärsimykset ”valtakunnan hyödyksi ja parhaaksi”. Eläkkeeseen mainitaan kuuluneen 24 tynnyriä viljaa ja muutamia muita elintarvikkeita sekä 44 taalaria ja 24 äyriä rahaa vuodessa. Birgitta eli todennäköisesti 1590-luvun puoliväliin saakka.

Mikael Agricolan poika Kristian seurasi isänsä jalanjälkiä urallaan. Hän kävi Turun koulua 1560-luvulla ja opiskeli myöhemmin Saksassa ilmeisesti maisteriksi. Hänet nimitettiin Turun koulun rehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi vuonna 1578. Kristian Agricolasta tuli Tallinnan ja Haapsalun piispa vuonna 1583. Samana vuonna hän meni naimisiin ylempään aatelistoon kuuluneen Elina Pietarintytär Flemingin kanssa. Mahdollisesti vaimon syntyperän, ehkä osittain isänsä saavutustenkin takia Kristian Agricola aateloitiin vuotta myöhemmin vuonna 1584.


 

Viitteet

  1.  Lainaukset teoksesta Viljo Tarkiainen ja Kari Tarkiainen: Mikael Agricola Suomen uskonpuhdistaja, Otava 1985.
  2. Kirjettä on lainattu Viljo ja Kari Tarkiaisen teoksessa Mikael Agricola – Suomen uskonpuhdistaja, Otava 1985.
  3. Paavali Juusten: Suomen piispain kronikka, Otava 1956.
  4. Lainaus teoksesta: Paavali Juusten: Suomen piispain kronikka, Otava 1956.
Tilaa Piplian uutiskirje: