Agricolan kieli

Mikael Agricolan Uuden testamentin ja muiden teosten kieli saattaa ensi näkemältä vaikuttaa oudolta ja lähes mahdottomalta ymmärtää. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei se poikkea nykyisestä raamatunkäännöksestä niin paljon kuin luulisi. Alkuperäisten teosten ja niiden pohjalta painettujen näköispainosten tekstin lukeminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä kirjasintyylinä on käytetty fraktuuraa, joka oli koukeroinen, gotiikasta vaikutteita saanut kirjasintyyli. Se oli käytössä erityisesti Saksassa, josta se tuli myös Suomeen. Fraktuuraa käytettiin 1900-luvulle saakka.

Nykyään Mikael Agricolan teoksista on olemassa myös versioita, joissa fraktuura on korvattu tutummalla kirjasintyypillä, ja tekstiäkin on muovattu helpommin ymmärrettäväksi. Vaikean näköisten kirjainten lisäksi ongelmia tekstin ymmärtämisessä voi aiheuttaa myös Agricolan sanasto. Vaikka monet sanat ovat murteista tuttuja ja jotkut käytössä yleisesti vielä nykyäänkin, on joidenkin sanojen merkitystä vaikea ymmärtää. Myös kirjoitusasu voi poiketa nykyisestä: ä-kirjain saatettiin merkitä e-kirjaimena, ja nykyään suomen kielessä harvinaisempia c-, d- ja q-kirjaimia käytettiin enemmän.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei juuri ollut ennen Agricolaa. Eri murteiden sanastot olivat keskenään erilaisia. Agricola joutui valitsemaan kulloinkin mielestään sopivimman sanan. Uusi testamentti oli kuitenkin suunnattu koko Suomelle, joten sen piti olla kaikkien ymmärrettävissä. Aina ei Raamatussa käytettyä sanaa edes löytynyt suomen kielestä, joten Agricolan oli itse kehitettävä sopiva sana. Mikael Agricolalla oli käytössään laaja sanavarasto, sillä tuhannesta nykyisin yleisimmästä sanasta kuusisataa oli käytössä myös Agricolalla.

Agricolan Uuteen testamentin käännökseen kuuluu esipuhe, jossa Agricola selittää muun muassa Suomen kielellistä tilannetta ja omia ratkaisujaan. Agricolan käyttämä kieli pohjautuu lähinnä Varsinais-Suomen murteeseen, joka oli monessa yhteydessä kirkon käyttämä kieli, koska piispanistuin sijaitsi Turussa. Agricolan kielessä on kuitenkin vaikutteita myös muista murteista.

Agricolan käyttämä suomen kieli on saanut vaikutteita myös muista kielistä, esimerkiksi latinasta, saksasta ja ruotsista. Tämä on yksi syy sille, että jotkut kielelliset ilmaisut tuntuvat vaikeilta tai oudoilta. Noiden kielten kielioppisääntöihin perehtyminen auttaa lukijaa ymmärtämään Agricolan tekstejä paremmin.

Agricolan luomista sanoista 60 % on käytössä vielä nykyäänkin. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi esikuva, esimerkki, esipuhe, hallitus, hiippakunta, isänmaa, juhlapuhe, korkeakoulu, muistomerkki, omatunto, paikkakunta, pääkaupunki ja raatihuone.

Tutustu suomen kielen historiaan Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.

Käännöstyön käytäntö

Mikael Agricolalla ei ollut käytössään sanakirjoja, kun hän aloitti Uuden testamentin suomentamisen. Uuden testamentin kääntäminen onnistui kuitenkin vertailemalla erikielisiä tekstejä keskenään. Agricola itse ilmoitti Uuden testamentin alkupuheessaan, että se on suomennettu osittain kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisistä laitoksista. Tutkimuksissakin on todettu, että Agricola on käyttänyt lähteitä rinnakkain ja lähes yhtä paljon1.

Uusi testamentti on alun perin kirjoitettu kreikan kielellä. Agricola tutki alkukielistä tekstiä suomennosta tehdessään. Agricola oli todennäköisesti opiskellut kreikkaa jo Suomessa ennen lähtöään opiskelemaan, ja syventynyt kieleen Wittenbergissä. Kreikankielisenä lähteenä Agricola käytti humanisti Erasmus Rotterdamilaisen julkaisemaa Uuden testamentin kreikankielistä alkutekstiä.

Latinankielisiä lähteitä Agricolalla oli käytössään kaksi: katolisen kirkon käyttämä Vulgata, sekä Erasmuksen latinankielinen käännös Uudesta testamentista. Latina oli tuolloin kouluissa ja yliopistoissa yleisesti käytetty kieli, ja siksi Agricolalle tuttu.

Klassisten kielten lisäksi Agricola käytti hieman aiemmin ilmestyneitä saksan- ja ruotsinkielisiä käännöksiä. Uusi testamentti painettiin ensimmäisen kerran saksaksi Martin Lutherin kääntämänä vuonna 1521. Koko Raamattu painettiin saksankielisenä 1534. Ruotsiksi Uusi testamentti ilmestyi 1526 ja koko Raamattu 1541. Ruotsinkielisistä käännöksistä Agricolalla oli käytössään Uuden testamentin osuus, sillä hän aloitti oman käännöstyönsä jo 1530-luvun lopulla.

Mikael Agricola 2000-luvulla

Mikael Agricolan merkitys on yhä ajankohtainen. Hän loi pohjan kirjoitetulle suomen kielelle, jota nykyäänkin käytetään. Hän myös käänsi Uuden testamentin ja osan Vanhasta testamentista suomeksi. Mikael Agricola oli kuitenkin pitkään unohduksissa, ja hänen merkitystään alettiin korostaa enemmän vasta 1800-luvun kansallisromantiikan myötä.

Mikael Agricola on ollut myös tutkimuksen kohteena: tutkimuksissa on perehdytty niin hänen uskonnolliseen ajatteluunsa kuin kielenkäyttöönsäkin. Myös laajempia yleisteoksia Agricolan elämästä ja merkityksestä on saatavilla. Mikael Agricolan elinympäristöön Pernajassa on tutustuttu arkeologisten kaivausten avulla Pernajan Agricola-projektissa. Turun yliopiston suomen kielen laitoksella on ollut Agricola-projekti, jossa on keskitytty Agricolan kirjalliseen työhön.

Vaikka Mikael Agricolaa onkin tutkittu paljon, on asioita, joista on vaikea saada tietoa. Ei esimerkiksi tiedetä, miltä Agricola on näyttänyt. Taiteilijat ovat vuosien varrella esittäneet omia näkemyksiään, ja kuvat ja patsaat ovatkin erinäköisiä. Myös Agricolan vaimo ja perheen elämä Turussa ovat jääneet melko tuntemattomaksi.

Mikael Agricolan teoksiin voi tutustua melko helposti kirjastojen laajan valikoiman ansiosta. Teoksista löytyy sekä näköispainoksia, joiden teksti on fraktuuraa, että ulkoasultaan uudistettuja painoksia. Tieto Agricolasta on lisääntynyt ja jopa muuttunut vuosikymmenten varrella, kun tutkimusmenetelmät ja lähteet ovat tarkentuneet. Viime vuosina on julkaistu useampikin Agricolaa käsittelevä yleistajuinen teos, joiden avulla saa hyvän kuvan uskonpuhdistajasta ja hänen merkityksestään. Myös internetistä löytyy tietoa Agricolasta, esimerkiksi Suomen historiaverkko Agricolasta löytyy Mikael Agricolan Abckiria sähköisenä versiona.

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää vietetään 9.4., joka on liputuspäivä.

Mikael Agricolan käännöksiä ovat tutkineet esimerkiksi Marja Itkonen-Kaila ja Simo Heininen.

Lue lisää:
Linkkejä
Kirjallisuutta

Tilaa Piplian uutiskirje: